Astun lumoukseen työntäessäni käteni saveen, tarttuessani siveltimeen, tunnustellessani uutta lankaa.. tämä blogi on puuhieni päiväkirja. Tervetuloa!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Mato matala

Olipa kerran Mato


Joka ei ollut tyytyväinen matomaisiin paikkoihin.


Liekö kuvitellut itsensä kunkuksi?


Erilainen tahtoi olla.


Enpä antanut periksi.


Madot kuuluu multaan.


Matomaisiin paikkoihin ;-)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Vielä Viiviä

Viiviä jäi vielä ripaus jäljelle,
tätä sini-lilaa versiota.

Mietin että mitä niistä tekisi..


Aloin leikkittelemään,
ihan vain katsomaan mitä jämistä syntyy..


Mitäs tälläisillä sitten tekisi?


Harrastin vesi-sokeri -leikkiä,
tahmasin itseni kyynärpäitä myöten.

Onnistuin, ne kovettui.

Harmi että seuraavat kuvat eivät toista värejä
niin kuin ne luonnossa ovat...










J.K. Onkohan muilla ollut bloggerin tallentamisessa / julkaisussa ongelmia viime aikoina?
Nyt on useamman kerran tullut:
"Viestisi tallentamsessa tai julkaisussa tapahtui virhe.
Yritä myöhemmin uudelleen."

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Uuden syntymä

Olen nyt muutaman vuoden harrastanut keramiikkaa,
Kotkan opistossa eli perinteisesti sanottuna kansanopistolla.

En ollut koskaan ajatellutkaan keramiikkaa
sellaisena mitä saattaisin harrastaa.
Ystävä kuitenkin vinkkasi,
ja minä lähdin katsomaan.

Ja se ensimmäinen kerta kun sain savea käteeni..

..se vei mennessään. 

Ensin pehmeästä savesta muotoillaan haluttu muoto.






Sitten työn annetaan kuivua läpikotaisin.

Yleensä työni ovat kuivia kun viikon päästä jälleen palaan.

Seuraavaksi vuorossa on raakapoltto.

Raakapoltossa savesta tulee keramiikkaa.

Raakapolton jälkeen työhön voi levittää lasitetta.



Lasitepurkit ohessa,
joko siveltimellä sivellään,
tai upotetaan..

..kukin tyylillään.



Lasituspolttouunin avaaminen on joka kerta kuin joulu.
Koskaan en voi ennalta tietää miten lasite on kiinnitynyt.
Mutta joka tapauksessa työ on valmis.









Minä synnyin maailman kohdussa
kasvoin kuoreni sisällä
rauhassa levossa 
suuresti turvassa

Jo alkaa olla minun aikani
herätä uudestaan
alkaa olla Minä
se joka todesti olen

Rikon ympäröivät kuoret
nuuhkin raikasta ilmaa
asetun olemaan kuten minut on tarkoitettu
ilman muureja
ilman läheisyyttä estäviä rakenteita

On minun aikani

Syntyä uudestaan

Minuksi


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Valkeaa unelmaa..?

Ihastuminen Viiviin kuljetti
kaksinkertaisella langalla
kolmantena valkoinen kalalanka..


Koiruudetkin ihastuivat,
kävivät päiväunille keskeneräisiin töihin..

..onhan Viivi pehmeää & kuohkeaa..

"Älä häiritse!"


Kaksin kappalein


Näitä oli ihana tehdä.
Pehmeää lankaa,
joka juoksi käsissä 
ihan kuin itsestään.


Kalalankaa ei luonnossa näy,
jossei katso erityisen tarkasti.




Ja tässä se oikea käyttötarkoitus.
Vaikka Fonzi taitaakin olla
hieman erimieltä..


Pojat pikkuisen orpoina,
eihän tän nyt näin pitänyt mennä...?


Tuhma mamma, 
otti heidän kassinsa käyttöön,
turhanpäiväiseen kierrätyksen järjestämiseen..


Sniif...


Meidän prismasta on valkoinen Viivi loppunut.
Jos ois 10 kerää vielä ollut, niin...
...mutta ei ollut. Näihinkin teki tiukkaa.

Viivistä sen verran,
että matonkuteita jne käteni ei kestä virkata.
Kalalangan kanssa ja kaksinkertaisena 
Viivi - kausilanka ajoi asiansa nyt erinomaisesti.

Toivottavasti vastaavaa on tulossa seuravaankin kausilankaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Runokuvia




Kirjoittelen siis runoja,
ja valokuvaan.



Joskus yhdistelen
leikin tietokoneella siis.



Nämä ovat vanhoja
mutta osuivat silmiini
kun huomasin pönttölät.




Seikkailu tietokoneen kuvatiedostoihin
johdattaa muistamaan vaikka mitä.




Kuljettaa kuvien kautta
tunteisiin ja tunnelmiin.







Tipulat vm 2012

Löysin koneeltani vanhoja kuvia.
Kyseessä on tipulat vm. 2012
Ne tipulat joita meillä oli,
olivat jo aikansa eläneitä,
uusittavassa kunnossa.
Päätimme puolison kanssa
rykäistä kerralla kunnolla.
Teimme siis pihapiiriimme 
riittävästi pönttöjä
jotta tipuilla olisi koteja.

Ennen prokkiksen alkamista luin
tutustuin siihen millaisia pönttöjen tulisi olla
päädyimme muutamaan yleisimpään malliin
meilläpäin viihtyville lajeille tarkoittettuihin asumuksiin.

Jossain vaiheessa keksin antaa niille nimet,
voisimme sitten kertoa toisillemme:

"Ilolassa on asukkaat,
Pönttölässä on kuoriuduttu"













tiistai 5. maaliskuuta 2013

Polvillaan

Olen tehnyt paljon erilaisia hahmoja.
Hahmoille on yhteistä se,
että minulle ne esittävät jotakin,
mitä olen elämässäni itse kokenut.
Ne kertovat tunnetiloista,
kokemuksista,
epävarmuuksista,
haavoittuvaisuudesta,
rakkaudesta,
itsensä löytämisestä...

...niin monesta..

..jätän auki mitä tämä minulle kertoo..

..sehän kertoo jokaiselle omaa tarinaansa..












J.K.
Elämän matkalla monenlaista kohtaa
iloja suruja syvänteitä kukkuloita
ihmisen sisimmän voiman kohtaamista
pienuuden todellisen merkityksen näkemistä
kaikkeuden väreistä ja äänistä väsymys
helpostus suunnan löytämisestä

Sisimmässä soi kiitollisuus
on aika hetken levähtää
päätä painaa alaspäin
katsoa hetki vain itseensä
tuntea sisimmän lämpö