Olen tuskitellut hedelmävatimme pienuutta.
Niitä pitää yleensä olla monta.
Ajattelin että teen ison ihan itse...
Mitä isompi savityö,
sitä vaikeampi se on.
Sain jälleen kantapään kautta kohdata
tämänkin tosiasian..
Tämä on sarjassa
"kun kaikki vaan menee pieleen"
Raakapolton jälkeen vadissa oli
jo pieni halkeama..
Lasituspolton jälkeen se
oli kasvanut entisestään.
Suurin ongelma oli kuitenkin lasite,
joka oli valunut vuolaasti
ja pilannut paitsi vadin,
myöskin kalliin alustansa.
Simpukat on ihania,
tykkäsin tämän vadin muodosta
kaarista ja epätasaisuuksista.
Lasitteen ei kuitenkaan ollut
tarkoitus toimia noin..
Paikoitellen lasite oli tosi kaunis..
Halkeamat syntyivät kun vatia oli
yritetty irroittaa alustasta...
..johon se oli siis jämähtänyt kiinni.
Koska lasite oli valunut..
Nuo pirstaleet ovat tosi teräviä.
Vaikka olin kuinka varovainen,
onnistuin heti aluksi
saamaan syvän haavan sormeeni.
Ja sitten kun tein päätöksen
että en edes yritä pelastaa tätä,
koska pelastettavaa ei oikeasti ollut
ja kuvasin tämän..
..niin tottakai sain vielä samaan sormeen
ikävän nirhauman kynteeni.
Vasen nimetön on aika hiljainen tällä hetkellä..
Harmi,
tämä olisi voinut olla
tosi kaunis ja käytännöllinen..
Ensi syksynä sitten uusi yritys..
Tämä on mielestäni yksi
kauneimmista lasitteista.
Nyt se ei kuitenkaan toiminut.
Kämmitty mikä kämmitty :-(