Astun lumoukseen työntäessäni käteni saveen, tarttuessani siveltimeen, tunnustellessani uutta lankaa.. tämä blogi on puuhieni päiväkirja. Tervetuloa!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Heijastinpipo

Mun äiti on sauvakävelijä,
ja nyt iltojen pimetessä tuli mieleen uutuuslankoja katsoessani,
että tämähän ois äiteelle hyvä..


Pipo on siis tehty heijastinlangasta,
salamalla se näyttää tältä:


Eli ainakin kuvittelen että auton valoissa näyttää samalta :-) 
Äitin pää on tärkeä, sitäs siis suojelen..

Tein tämän 10 puikoilla ja myönnän että niin isot sukkapuikot 
ja näin paksu lanka on pikkasen ahdistavia tehdä.
En tehnyt pipoa kerralla että kädet sai levätä.
Enkä tiedä onko se mun tyyli tehdä, 
puristaa puikkoja jotenkin oudosti vai tuleeko muillakin..
..veikkaan kuitenkin tottumusta.

Mutta vaikka alunperin suunnittelin palmikkoa jne. niin ne jäi sitten tekemättä,
tuli ihan peruspipo ja musta tää toimii päässäkin hyvin!


Äiteelle terveisiä!

8 kommenttia:

  1. Sopivan kokoinen ja todellakin heijastaa, hämärässä eteisessä sen huomasi helposti. Kiitos taas kerran tyttöseni.

    VastaaPoista
  2. Kattelin tuota lankaa Prismassa ja mietin miltä valmis pipo näyttäisi, nytpä tiedän se näyttää tosi hauskalta kiiltävine pilkkuineen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tehnyt yhtä pitkää enkä sitä tupsua päälaelle mihin tuo yksi kerä riittäisi, se riittää aika isoon pipoon kun on 150 grammainen..

      Poista
  3. Hieno pipo :-) !!! Ai, heijastinlankojakin on olemassa. Tollanen pipohan pitäis olla kaikilla suomalaisilla, jotka talvella liikkuvat ulkona muulloinkin kuin aamuysin ja iltapäiväkolmen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että tuo on akryyliä joka ei kauheasti lämmitä... mutta kun hikihän siinä sauvakävellessä tulee niin toiminee..? :-)

      Poista