Tallinnan vanhankaupungin kujilta löysin putiikin,
pienen mutta kiinnostavan..
..ja sieltä tarttui mukaani huopuvaa villaa.
Pitäähän tuota hetimiten testailla,
miten toimii ja käyttäytyy.
Tämä on pehmeän pehmeää,
suorastaan suloisen silkkisen tuntuista.
Virkatessa jouduin olemaan tarkkana,
sillä yksikin kovempi nykäisy langasta katkaisi sen.
Alussa oli ongelmia,
mutta hiljalleen sen sitten oppi.
Halusin testata kutistumaa,
ajatuksissa ei suurensuuria ollut lopputuloksesta.
Mietin että jos tulee huikean upeita,
niin laitan ihan seinälle.
Jos kauniita,
niin pöytäliinoiksi.
Ja jos kämmin,
niin sitten pannunalusiksi.
Kaukari on mittaamassa kutistumaa:
Värit sumenivat huovutuksessa,
kuten yleensäkin.
Näistä tuli utuisen levollisia.
Luulen että päätyvät liinoiksi,
keramiikkajuttujen alle.
Nyt yritän katsella kesän muita juttuja,
ja loput huopuvat langat tehdä vasta sitten syksyllä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti