Viron villan huopumistestausta

Tallinnan vanhankaupungin kujilta löysin putiikin,

pienen mutta kiinnostavan..

..ja sieltä tarttui mukaani huopuvaa villaa.

Pitäähän tuota hetimiten testailla,

miten toimii ja käyttäytyy.

Tämä on pehmeän pehmeää,

suorastaan suloisen silkkisen tuntuista.

Virkatessa jouduin olemaan tarkkana,

sillä yksikin kovempi nykäisy langasta katkaisi sen.

Alussa oli ongelmia,

mutta hiljalleen sen sitten oppi.

Halusin testata kutistumaa,

ajatuksissa ei suurensuuria ollut lopputuloksesta.

Mietin että jos tulee huikean upeita,

niin laitan ihan seinälle.

Jos kauniita,

niin pöytäliinoiksi.

Ja jos kämmin,

niin sitten pannunalusiksi.

Kaukari on mittaamassa kutistumaa:

Värit sumenivat huovutuksessa,

kuten yleensäkin.

Näistä tuli utuisen levollisia.

Luulen että päätyvät liinoiksi,

keramiikkajuttujen alle.

Nyt yritän katsella kesän muita juttuja,

ja loput huopuvat langat tehdä vasta sitten syksyllä..

Koukun koon tutkimista

Minulla oli vaaleanpunaista bambua jäljellä,

tiskirättejä on tarvis tehdä.

Samalla tein pienen tutkielman

koukun koon vaikutuksesta.

Kaikissa näissä on siis kerroksia

ihan yhtä paljon.

Päälimmäinen on tehty 3,5 koukulla,

keskimmäinen nelosella

ja alimmainen 4,5 kokoisella.

Kerroksia kaikissa on saman verran.

Bambussa koukkusuositus on ensimmäinen,

eli tuo 3,5 kokoinen.

Sillä tulee napakkaa ja kaunista.

Hieman liian suurta tuli 4,5;lla.

Minusta paras tiskirätteihin

on ehdottomasti tuo nelonen.

Siitä tuli juuri sopivaa.

Napakkaa ja samalla kuohkeaa.

En ole ennen katsonut tätä näin tarkkaan.

Ihan mutu- tuntumalla olen mennyt eteenpäin..

Nyt tiedän ettei tuo kokokaan kauheasti vaihtele

jos koukun koko on lähellä.

Mutta vaikkapa helmoissa voisi vaihtaa välillä isommaksi,

ei tarvisisi lisäillä vaan koukun koko tekisi työn puolestani.

Silkkinen kännykkäpussukka

Sain pojalta joulahjaksi pinkit kännykän kuoret.

Talvella pidin vanhaa valkoista,

nyt tuli aika vaihtaa nuo pinkit käyttöön.

Samalla vanha kännypussi joutui vaihtoon..

..ja uuden halusin ehdottomasti tehdä tästä:

uudesta silkkilangastani.

Homma piti aloittaa tavalla johon en ole kovin tottunut,

eli kerimällä :-D

Tähän ei montaa hetkeä mennyt:

Sopiva nappikin löytyi nappijemmastani.

Viimeisen kuvan otin ulkona,

uusi pussukka sanoo hei hei edelliselle.

Auringonvalossa kuvattuna lanka oikeamman värinen,

ylemmissä kuvissa se jää liian vaaleaksi.

Joten hyvää äitienpäivää minulle!

Ja oikein hyvää äitienpäivää teille kaikille muillekin!

Hamsterin elämää?

Eteeni asettui tilaisuus,

saada edukkaasti kuteita.

Niitä en ole vielä testaillut,

joten pitihän niitä hamstrata..

...vaikka Karnaluksin jälkeen ajattelinkin

että nyt en ihan varmasti osta enää mitään

koko kesänä!

Voi näitä värejä!

Mitähän kaikkea näistä oikein keksisikään?

Ja koska minä olen minä,

sattui silmiini vielä pari vyyhtiä

intialaista silkkilankaa..

..nekin tulivat meille..

Ihan varmana en tarvitse enää materiaaleja,

en piiiiiiiitkään aikaan..

..jos..

Virkattu Irisa -huivi

Jos ei ole huivia helluntaina,

ei koko kesänä?

Kosotädin innoittamana tuli fiilis,

että minäkin haluan kolmio- huivin.

Käytin isoäidin neliöistä tuttua tapaa virkata,

sekä Karnaluksista tuomaani ihanaa lankaa.

Irisa on akryylia, kesähuiviin sopivaa.

Valokuvat eivät tuo esiin langan kauneutta,

tämä säkenöi ja sädehtii juuri ihanasti,

ei liikaa mutta niin että silmät hakeutuvat siihen automaattisesti..

Irisa oli kallein lanka jonka ostin Karnaluksista,

se on todellakin jotakin erityistä..

Tässä nimenomaisessa kerässä tuntuu olevan kaikki meren värit,

montaa sinistä, lilaa, vihreää..

Tälläinen siitä tuli:

Tekeminen oli ihanaa,

sillä pehmeä lanka suorastaan 

juoksi käsissäni..

Ja niin, 

vaikka sen aloitin helluntaina,

se ei valmistunut kuitenkaan lopulta silloin...

Huikea Karnaluks

Olen usein kuullut juttuja Karnaluksista,

tuosta Tallinan huumaavasta käsityötukusta,

joten Tallinan reissulla se olikin tällä kertaa ykköskohteitani.

Kiitän erittäin hyvistä neuvoista,

siellä menee PALJON aikaa

sillä paikka on kerta kaikkiaan niin iso ja sokkeloinen,

ja kaikkea ihanuuksia niin käsittämättömän paljon..

Mukana ollut IKEA- kassi oli todella käyttökelpoinen.

Tuo kassi oli samalla rajani, 

jottei homma olisi riistäytynyt ihan käsistä.

Edukkaita lankalaatuja kun oli niin paljon.

Ja sitä käteistäkin oli riittämiin matkassa,

sillä tuolla ei kortit kelpaa.

Ensin täydensin koukkukokoelmaani,

muutama nappikin tarttui pois lähtiessä vielä näppeihin.

Juttuhan meni niin että kävin paikalla olleet langat läpi,

ja vaikka toimin aika ripeästi niin paljouden takia

aikaa meni se pari tuntia.

Siinä vaiheessa mies oli aika valmis lähtemään,

samoin minä, ja lopulta paljon katsottavaa vielä jäikin.

Seuraavalla kerralla minimiaika olisi ehkä jotakin neljä tuntia,

jotta ehtisi tutkia joka paikan.

Minulla oli vakaa aikomus ottaa tuolta paikasta kuvia,

mutta oikeasti joka paikassa oli hyllyjä ja kapeita käytäviä,

joten oikein sopivia kuvauspaikkoja ei ollut.

Millään kuvaan ei olisi saanut sitä todenmukaisuutta.

Sitä paitsi olin niin innoissani että unohdin koko kuvaamisen..

Näistä langoista riittää iltapuhdetta pitkäksi aikaa!

Ja seuraavana päivänä vielä vanhassa kaupungissa

löysin putiikin jossa oli näin ihania huvutuslankoja.

No eihän niitä sinne voisi jättää!

Toiset kantoivat kaljojaan,

mulla oli paljon parempaa kannettavaa..

..tai jos rehellisiä ollaan,

niin mun miehellä :-)

Mutta jos Tallinnaan matkaa,

ja on käsityönharrastaja,

niin tuonne todella kannattaa suunnata!

Isoäidinneliö tunikamekko

Tämä on jälleen niitä,

aloitelevan tekijän urvelluksia.

Ihanuus joka päätyi sitten lopulta

kämmittyjen osastolle..

Ihanasta bambu-lengasta tehty,

pehmeän lempeä

tunikamekko..

Väkersin eri kokoisia neliöitä helmaan,

isoja, pieniä ja pienenpieniä..

..välillä tuntui ettei tämä 

valmistu ikinä!

Ja sitten päälle laitettuna..

..katsokaa mun ilmettä!

En tajunnut kuinka lanka v-e-n-y-y...!

Tämän PITI olla juuri ja juuri polven yläpuolelle.

Nyt se menee alapuolelle.

Pahimpaan ja epäpukevimpaan kohtaan..

Etuosaan piti laittaa kuminauha pitämään helmaa 

edes jonkin verran ylhäällä.

Muuten yläosa roikkuisi navan kohdalla.

Ja helma olisi pohkeissa.

Just nyt en jaksa / viitsi korjailla..

Ehkä joskus puran yhden kerroksen ruutuja pois.

Tai jatkan helmaa maahan asti. 

Jos ispiraatio iskee..

...siihen asti olkoon kämmitty!