Usva huivi

Tämä usvalanka tuli minulle taikapallosta,

ja innostuin kokeilemaan siitä huivia itselleni.

Olen virkannut aiemmin usvasta takin,
josta tuli aivan ihanan pehmeä.
Yllätyinkin siitä kuinka usva "kovenee" neulottaessa.
Joten puikot olivat suositusta isommat,
sillä tavalla usva "pehmeni".

Omasta päästä kehitetty malli,

alussa silmukoita oli n 200

ja joka kerroksella niitä vähentelin molemmissa päissä,

lopussa sitten enemmän kerralla.

Mallista tuli mielestäni hyvä tälläisenä,

ja jätin sitten hapsutkin laittamatta

vaikka niitä olinkin jo suunnitellut.

Reunoissa on nurjaa ja sen lisäksi vielä virkkasin yhden kerroksen,

jotta pysyisi parempana.

Kivasti raidoittuu tämä usva,

kuva nyt taas temppuili..

Kuvat on pikkasen kiireessä otettu,

että sain huivin mukaan reissuun.

Reissussa huivi kuitenkin näytti,

että se toimii käyttötarkoituksessaan tosi hyvin.

Kotona sitten poika kertoi bussikuskin kommentista,

että ei kuulemma näin pimeällä poikaa oikein näy,

voisi käyttää kuulemma heijastimia..

..no eihän hänellä niitä ole kun repussa, takissa, kengissä..

..joten pannaan sitten lisää loistetta päähän..

Tässä pojan peruspipossa on lankana siis lumio,

tein muistaakseni 8 puikoilla noin 50 aloitussilmukkaa.

Tuli mukavan paksu, lämmittäneekin jonkun verran.

Tämähän on sellainen joka loistaa pimeällä kun valo osuu siihen:

Muuta valmistunutta on XXX,

jonka jätän tässä kohdassa julkaisematta.

Saaja kun kuulemma seuraa blogiani ;-) 

Sori vaan M, et saa etukäteistietoa.. 

...paitsi vinkin että se on ihan varmasti uniikki :-D

Lisäksi puikoilla on kaksi neuletta.

Molemmissa kädentienpähkäilyt käynnissä,

joten muutama tonttu on koukun perässä,

että löytyy se henkinen kantti alkaa vaan tekemään..