Tunika harjoittelut jatkuu vaan... plus sekametelisoppaa..

Tunikan tekemisen harjoittelut jatkuu vain..

Ruskea on Helmitaulukuosia ja se on joustofoteeta,

sekä ihan ensimmäinen joustofroteesta ompelemani.

Siinä olikin pikkasen harjoittelua,

ja melkein kaikki mikä voi mennä pieleen,

myös meni..

Ensimmäinen versio helmitaulusta,

se siis venähtää ihan eri tavalla kuin trikoo..!

Taskut on eri korkeudella 

(miten mä kaikista mittailusta huolimatta onnistuinkin???!!!)

ja kaikkia muita kohtia paitsi hihoja on purettu ja ommeltu uudelleen.

Ompelujälki sitten.. no en todellakaan kuvaa tätä nurjalta puolelta! :-D

Mutta lopulta, 

kaiken kaikkiaan tästä tuli ihan kiva!

Ihastuin tähän pinkkiin resoriin ihan kympillä.

Sipuli sitten.. kokeilin ensimmäistä kertaa rintamuotolaskosta..

..*huooooh*..

Ei mennynnä ihan putkeen..

Mutta muuten tämän kanssa oli isoja tunteita.

Pappani tykkäsi sipulista,

söi sitä mielellään raakana.. 

...tomaatin kera.

Tämä oli ensimmäinen jonka lapussa lukee

"Rakkaudella tehty"

ja sen laitoin siihen Pappaa ajatellen.

Pappaa jota on iso ikävä kun omenapuun kukat kukkii,

näen lehmiä tai tukkiauton tai raakaa sipulia..

Nuo asiat jotka tuovat meille rakkaat,

pois nukkuneet mieleemme isosti,

ne ovat tärkeitä.

Tässä vielä murheenkryni- helmitauluni,

josta tykkään kuitenkin..

Ja Sipuli..

JA mitä muuta,

hieman heikosti olen blogannut

vaikka kuinka itselleni lupasin pitää 

päiväkirjani ajan tasalla.. 

..jotenka sitten näistä muita puuhia:

Tässä vaiheessa on ensimmäinen fleece-takkini,

ihan raakileena,

sillä on vuoren kokoinen mahdollisuus 

joutua ufo-nukkaukseen ja unohtua sinne..

Tässä on sitten mun ikkuna-projektia,

eli talomme vanhat ikkunat joita maalailen

koska niille on paikka pihalla "möksässä"

joka valmistuu hiljalleen..

Piti sitten kuvata tämäkin.

Eli taideliikkeestä ostamani sivellin on ihan parasta tässä hommassa.

Pipo-neitsyyskin tuli korkattua,

ja tuossa omatekemässä kaavassa riittää vielä muokattavaa.

Sen sijaan kämmekkäistä tuli tosi hyvät! 

Tein pipon siis SavaWaynä,

eli virtuaalinen "ompelukerho" teki samasta kankaasta

samaan aikaan perjantai-iltana jotakin..

Kuvasin pipon ja kämmekkäät yöllä ja tietysti ne jäivät 

kettiön pöydälle.. mies oli mennyt jo nukkumaan silloin.

Ja kun hän aamulla heräsi, nappasi pipon päähänsä.

Aamukahvilla sitten tarjosi pipoani takaisin

"ettei sun kallis pipo mee likaseks".

Ei ollut tajunnut että mä olin sen tehnyt,

"kun siinä oli se merkkikin". 

Kehoitin katsomaan merkkiä, siinähän lukee "itse tehty" :-D

Annoin siis miehen käyttöön ensimmäisen itse tekemäni pipon.

On se aika söpö. Siis miäs :-D

Katsokaa vaikka:

Iltaisin on tullut virkattu ja neulottua huopuvia,

niistä sitten toisen kerran kun olen saanut ne huovutettua.