Sukkasöpöstelyä mummon murulle

Minusta on tulossa mummo!

Uusi tulokas on kuulemma tyttö..

..jos ei, niin joutunen värjäysoperaatioon ;-)

Intoa on,

samoin kuin vaaleanpunaista..

Tämä on vastasyntyneelle..

..on se pieni!

Kahdet pienen pienet sukat ja yhdet tumput,

elämän ensi viikkoihin..

Sitten vähän isompana.

Sukan tein novitan pienimmällä ohjeella.

Näissä on jo kokoa verrattuna vastasyntyneen versioihin.

Tässä koko setti joka lähtee mummon murulle..

Ei voi mitään, kyllä nää on niin pieniä että ihan naurattaa!

Kuukauden verran laskettuun aikaan. Jännittää. Enkä ole ainoa.

Meitä isovanhempia kun on kolme paria..

Pieni virkattu peitto on juuri olohuoneen pöydällä,

yhdistämistä vaille.. 

Kahdet tumput kerralla

Olen nähnyt ihmisten tekevän tumppuja ja sukkia pyöröpuikoilla.

Ihana idea, molemmat valmistuisivat siis samaan aikaan!

Ja kun en edelleenkään ole ohjeita lukeva, 

läksin testaamaan maalaisjärjellä..

Kyllä ne vaan pyörölläkin kulkee!

Tälläisenä tipahtivat pois, peukut tekemättä vain:

Jo valmiiksi epätasaisessa käsialassani nämä oli tosi epätasaiset,

mutta peukun teon aikana alkoivat pahimmat harotukset silmukoista kadota.

Lisäksi loppukavennukset menivät hieman vinksalleen, 

kun lisäsin peukun jälkeen kaksi silmukkaa enkä tajunnut tasoittaa niitä..

Mutta ekoiksi nämä on ihan loistavat!

Silti piti vielä tehdä vielä perinteisesti viidellä puikolla nämä:

Kokeilin samasta langasta (Hile) pikkaisen "kirjoa" niitä.

Ensimmäiseksi testiksi oikein kivat!

Kahdet kun laittaa päällekäin, voisi näillä keleillä pärjätä?

Mutta niitä huopatumppuja seuraavaksi..?

Vai vauvan sukkaa..?

Vai sitä vauvan peittoa...?

Hmmm...

Kaksi kauluria

En siis tykkää ohjeista,

itse pähkäilen. 

Siksi olenkin onnistunut tekemään muutaman

hieman vähemmän onnistuneen kaulurin aikaisemmin.

Nyt alkaa levennykset olemaan hallinnassa,

koska nämä onnistui tosi hyvin :-)

Ulkona on ollut sen verran kylmä,

että kasvoille asti tulevalle kaulurille on tarvetta..

Se voi kääntää jos ei ole niin kylmä.

Lankana novitan hile.

Tämä toinen on novitan kausilanka,

jossa on montaa lankaa mukana:

Miten mun pää näyttää tässä kuvassa niin pieneltä??

Tässä kaulurit yhdessä..

Ja tässä näkyy nuo alaosat paremmin,

ne tulee hyvin hartioille eikä pingota vaan asettuu hyvin!

Näillä mennään metsässä ja pelloilla ja muutenkin...

Sukkablues

Kun opin tekemään sukan,

piti tehdä sitten useammat.

Ettei vaan pääse unohtumaan..

Pitkät palmikkosukat oli vuorossa ensimmäisenä..

Novitan uusi raitalanka pääsi seuraaviin polvareihin:

Näissä perussukissa lankana on Regian paksumpi sukkalanka,

jollaista en tiennyt olevankaan ennen kuin lankakaupassa käteen osui.

Tämä lanka on paljon pehmeämmän tuntuista kuin novitan langat,

sen tuntee sekä kädessä että jalassa. Nyt sitten näkee miten käytössä kestää..

Viimeisessä kuvassa vielä kaikki:

Kohta valmistumassa vielä mohair- pusero, 

sekä pari kauluria on vielä bloggaamatta..

Lisäksi innostuin tumpuista...

Saunatuoksuille paikka

Eräs yhteinen nautinnonpaikka mieheni kanssa meillä on sauna.

Sauna tuoksuineen kruunaa päivän kuin päivän.

Ikivanha sauna-maija on ollut kokoelmallemme pieni

jo pidemmän ajan..

..noita kun tulee kerralla ostettua enemmän,

kun kulutus on kuitenkin niin paljon.

Joten sauna-maija sai potkut ja pääsi poltettavat- roskiin,

kun keramiikasta kotiutui tämä uusi paikka niille.

Olin sitten hätäinen ja tuli ruuvattua paikalleen,

ennen kuvaamista.

Joten kuvat ei ole ihan parasta laatua..

Toimii ja kaikki mahtuu paikalleen.

Vielä jäi tilaa parille uudelle tulokkaallekin..

Niska- hartia- seutu on mulla ollut pahasti jumissa,

joten neulomisessa on ollut taukoa.

Outoa katsella iltaisin telkkaa neulomatta..

Mutta kohtapuoliin on palmikko- polvisukat valmiina..

Pieniä käsitötä

Nyt alkoi selvästi sukkabuumi,

kun kerran sen sukan opin tekemään.

Koska ensimmäiset sukat oli palmikkosukat,

seuraavat ovatkin perussukat.

Nämä on siis ne kertaalleen puretut..

Lankana Nalle.

Sisko oli käymässä 

ja kertoi hukanneensa toisen kännykän suojuksen.

Se toinenkin oli aika nuupahtanut.

Joten yhden elokuvan aikana tein tämän,

sisko valitsi lankavalikoimastani haluamansa värin.

Tässä siis vanha ja kulahtanut, 

yhdessä uuden kanssa.

Tuo kulahtaneisuus ei ihan erotu kuvasta,

mutta kyllä se puro batickin ajankanssa ja käytössä nukkaantuu..

Ja vielä viimeiseksi joululahjana saamastani

Hilelangasta tekemäni pipo..

Tästä meinasin vielä opetella tekemään tumput samaa sarjaa..

Ja tällä hetkellä on puikoilla lila huopuva lanka josta on tulossa laukku,

sekä regian paksummasta sukkalangasta perussukat.

Sukkasatu

Olipa kerran tyttö jolla oli käsityötunnilla

peukalo keskellä kämmentä.

Tyttö yritti ja yritti..

...mutta mikään ei tuntunut onnistuvan.

Villasukkaakaan ei tyttö saanut aikaiseksi.

Onneksi tytöllä oli mummo,

joka valmisti villasukkia tarpeen mukaan.

Tuli päivä jolloin mummo unohti miten kantapää tehdään.

Tyttö oli kasvanut naiseksi ja äidiksi,

ja yhtenä talvena sitkutteli kolmet sukat kasvaville pojilleen.

Tämän jälkeen tytön äiti sai oman sukkatehtaansa valmiiksi,

ja tyttö saattoi rentoutua.

Sukkia tuli joka joulu.

Onnenpäiviä.

Kului 10 vuotta.

Ja eräänä päivänä tyttö tunsi sisällään lankojen kutsun...

Vaikka puikoilta ja koukuilta valmistui vaikka mitä,

siihen sukkaan ei kuitenkaan arvannut tarttua..

Kunnes langankuluttajien pikkujouluissa sai joulupaketissa

kaksi aivan ihanan väristä lankaa..

..sukkalankaa...

Sukka jäi kesken,

tuli iso turhauma.

Tyttö tajusi miten paljon pääteltävää,

ja kun purettavaakin tuli..

..tyttö nakkasi keskeneräisen työn käsityökorin pohjalle..

Mutta tällä kertaa ei antanut periksi,

vaan haki kaupasta uuden kerän lankaa..

Vaan mitä kävikään..

Kaksi sukkaa tuli, mutta ohjeen mukaan tehtyinä ne olivat kuitenkin aivan liian suuret!

Tyttö purki suutuksissaan valmiit sukat ennen kuin ehti edes kuvaamaan..

Hengitti hetken.

Mietti millaiset sukat oikeasti haluaisi.

Ja alkoi tekemään..

Kyllä siinä melkein joulu meni..

Mutta palmikkosukat valmistuivat kuitenkin!

Ja ne on IHANAT tytön mielestä!

Kyllä näiden kanssa voi olla.

Tyttö heitti valokuviin hieman sinistä,

koska se on viikon haaste käsityöblogissa,

ja koska näin muistaa tulevaisuudessakin..

..että nämä on NE ensimmäiset,

joulun sukat..

Nyt tyttö ei tunne itseään enää sukattomaksi tytöksi,

vaan naiseksi joka osaa tarvittaessa tehdä sukkansa.

Ja nyt voi käydä niiden aiemmin hylättyjenkin kimppuun,

luottavaisena siitä että ne valmistuvat...

Ja tämän sadun omistan äidilleni,

tuolle tuotteliaalle sukan tekijälle

joka on pitänyt vuosia tyttärensä ja tämän perheen

jalat lämpiminä...

...KIITOS ÄITI!

Sadunomaista tulevaa vuotta blogissa pistäytyjille!